Lopultakin.

Olen tainnut joskus mainita tästä... se on se surulisen kuuluisa paloista virkattu kolmiohuivi, ja se on vihdoinkin valmis. Puolitoista tai kaksi ja puoli vuotta sitten tuon aloitin, en edes muista, syksyä se kuitenkin oli... Äiti osti miulle 7 tai 8 kerää Kitten mohairia tuohon, ja puolitoista jäi...Laitan joskus edittinä sitten noita tarkempia langan kulutuksia, jahka ehdin punnita... Huivilla on kokoa noin 220x140, venyttelemättä ja pingoittelematta, meillä ei ole mitään mihin saihin tuon pingoitetuksi, enkä tiedä tarvitseeko se välttämättä sitä... kokoa on... Kaunis se on, ja täynnä virheitä... en edes jaksa ajatella... ohjeen tuohon löysin suuresta käsityölehdestä, eikä todellakaan tietoa mikä numero, mulla on vaan tökerö kopio sivusta eikä tietenkään numeroa ylhäällä... mallihuivi oli tehty neljällä tai viidellä eri värillä, ja siinä nuo kukkakuviot erottuvat paremmin, mutta onnellinen ja helpottunut olen kyllä, kun tämä projekti on saatettu päätökseen... Vannon ja lupaan, etten enää koskaan aloita virkkaamaan paloista huivia, ainakaan jos liittäminen tapahtuu virkkaamalla, kuten tässä... Langan päitä päättelin arviolta 300. Käyttöön huivi pääsee heti aamulla hartoita lämmittämään... ja kutittamaan...